Laitetaanpa ensiksi tänne kaverini Sannin ottamat Sutturan poseerauskuvat:
Tässä näin, Suttura 11 kk
 |
| Kuva: Sanni Virtanen |
 |
| Kuva: Sanni Virtanen |
Ollaan nyt keväällä pyritty tokoilemaan viikoittain, edistyminen näkyy heti kun vaan vähänkin viitsii treenata. Keskittymiskykyä ulos tokoiluun tarvitaan kyllä vielä rutkasti lisää, mutta hiljaa hyvä tulee.
Tässä pieni seuraamispätkä eiliseltä, asento on ihan mielestäni hyvä. Ainakin edistystä viime kertaiseen videointiin oli huomattavissa. Nyt vielä sitten kestoa ja motivaatiota lisää Sutturalle näihin toksuttelu hommiinkin. Tokoillessa suurin ongelmamme lienee tuo ihana maa, jota on niin kiva haistella, kuopsuttaa ja etsiä sieltä syötävää. Paikallaolo on oikeastaan ainoa "liike" minkä Suttura suorittaaa niin, että herkeämättä katselee minua (toki palkkausväli on vaihteleva lyhyestä- todella lyhyeen). Ongelmana tokoillessa on miulle myös se, etten osaa oikein käyttää siinä lelua hyödykseni. Lelu kyllä motivoisi Sutukkaa, mutta minkäs teet, kun mie en osaa. Välillä lelupalkkaa käyttäessäni Sutturaa ei se maa kyllä kiinnostakaan sitten hetkeen.
Agilityssä ollaan käyty kerran viikkon ja voin sanoa, että siinä on kyllä niin Sutturan laji. Suttura nauttii aksasta todella todella paljon ja nyt tuntuu, että sen keskittyminenkin kentällä on lisääntynyt huomattavasti. Alkuun sillä välillä motivaatio rakoili ja hajut kiinnostivat sallittua enemmän, mutta nytten se on ymmärtänyt esteiden ja lelupalkan välisen asiayhteyden. Tänään käytiin vähän normaali treeniajan ulkopuolisella ajalla harjoittelemassa. Tehtiin kontaktin alastuloa, pussia, aita+putki kuviota- tarkoituksena irtoamisharjoittelu. Oikein mainiosti meni treenit. Tämän hetkiseksi suurimmaksi haasteeksi agilityn osalta sanoisin sen, että Suttura on erittäin huono palauttamaan leluja miulle. Se onkin nyt seuraava lähitulevaisuuden tavoitteemme agilityn osalta. Pitemmällä aikatähtäimellä keväältä toivon, että Sutturan into säilyisi, irtoamista ja estehakuisuutta saisi tulla lisää. Kevään/kesän koittaessa otamme sitten kepit työn alle.
Virkulle ei sitten kuulu kummempia, se on tainnut tällä harjoitteluosastolla jäädä ihan eläkkeelle... Se steriloitiin tammikuussa, leikkaus meni hyvin ja olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Virkku on huimasti rentounut muille koirille, enää ei tarvitse puhista ja päristä jokaiselle. Se on myös oma reipas itsensä ollut koko kevään, ihanaa ettei mitään valeraskauksia enää tarvitse kestää. Tuntuu, että leikkaus toi Virkkuun huumorintajua muutaman kilon lisää. Virkun ja Sutturan kanssa ollaan tänä keväänä pyritty myös juoksulenkkeilemään enempi. Virkku "vanhana tätinä" onkin saanut nykyisin juosta fleksissä, joten saa mennä enempi omaan tahtiinsa, välinä laamana perässä ja välillä revitellen Sutturan ja miun edessä.
 |
| Kuva: Sanni Virtanen |
