Kevätkuulumisia

Kevät on vierähtänyt huiman nopeasti eteenpäin. Sutturan kanssa on ollut taukua agilitystä, johtuen sen juoksuista. Viime viikolla mentiin pitkästä aikaa kentälle, oli vähän haasteita, johtuen ehkä tauosta, mutta myös ulkokentällä olosta missä ei olla oikeastaan koskaan aiemmin treenattu aksaa. Penturyhmäajat jäivät myös taakse ja aloitimme alkeisjatko ryhmässä.

Osallistuimme Sutturan kanssa Paimensukuisen lapinkoira ry.n katselmukseen ja Sutturan kanssa paremmin kuin ikinään uskalsin edes odottaa. Juniorinarttuja oli osallistumassa 31, joista viisi sijoitettiin loppukehään. Suttura oli yksi näistä viidestä. Oli kiva tavata pitkästä aikaa kasvattajaa, mutta lisäksi katselmukseen oli saapunut kolme siskosta. Kovin olivat kaikki reippaita ja kauniita koiranalkuja.

Somaksensuttura, Toskalintypykkä, Meekonmimmi ja Termiksentyär. Kuva Sanni Virtanen

Kuva: Sanni Virtanen

Suttura seisoo. Kuva: Sanni Virtanen

Kuva: Sanni Virtanen

 

 

Liikkeitä :) Kuva: Sanni Virtanen

Tuomarina oli Janika Wikstén

Nätti narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää ja runko. Saisi kulmautua edestä paremmin. Hyvät liikkeet. Hyvä turkki. Ihana leikkisä luonne. PUN.


Kävimme Sutturan kanssa myös virallisessa polvitarkastuksessa ja ne olivat ok. Lisäksi kuvautin selän epävirallisesti, eläinlääkärin mukaan Sutturalla on kaunis selkä. Lonkka ja kyynertuloksia kennelliitosta odotellessa.. Mutta nyt voimme huoletta agiliitää ja pitäisi luuston kestää menossa mukana :)

Eilen Sanni myös vähän videokuvaili tilannekatsausta meidän seuraamisesta. Asento on mielestäni ihan jees, alussa on kyllä löysyytä, täytyy kiinnittää siihen huomiota. Maahanmeno on mielestäni kanssa ihan hyvällä mallilla, vinosti se kyllä menee maahan, mutta en jaksa siitä harmistua koska se menee iloisesti ja nopeasti maahan. Tosin häivytettävää käsiavussa on vielä.  Sutturalle on juoksujen jälkeen tullut aivan erilaista tokoiluintoakin ja motivaatiota. Kiva huomata, että sekin alkaa syttyä siitä.
https://www.youtube.com/watch?v=z8iDYXIqxg0
https://www.youtube.com/watch?v=VvjaJKYYCOo

Kuulumisiin :)

Pitkästä aikaa kuulumisia.

Laitetaanpa ensiksi tänne kaverini Sannin ottamat Sutturan poseerauskuvat:

Tässä näin, Suttura 11 kk

Kuva: Sanni Virtanen

Kuva: Sanni Virtanen

Ollaan nyt keväällä pyritty tokoilemaan viikoittain, edistyminen näkyy heti kun vaan vähänkin viitsii treenata. Keskittymiskykyä ulos tokoiluun tarvitaan kyllä vielä rutkasti lisää, mutta hiljaa hyvä tulee.

Tässä pieni seuraamispätkä eiliseltä, asento on ihan mielestäni hyvä. Ainakin edistystä viime kertaiseen videointiin oli huomattavissa. Nyt vielä sitten kestoa ja motivaatiota lisää Sutturalle näihin toksuttelu hommiinkin. Tokoillessa suurin ongelmamme lienee tuo ihana maa, jota on niin kiva haistella, kuopsuttaa ja etsiä sieltä syötävää. Paikallaolo on oikeastaan ainoa "liike" minkä Suttura suorittaaa niin, että herkeämättä katselee minua (toki palkkausväli on vaihteleva lyhyestä- todella lyhyeen). Ongelmana tokoillessa on miulle myös se, etten osaa oikein käyttää siinä lelua hyödykseni. Lelu kyllä motivoisi Sutukkaa, mutta minkäs teet, kun mie en osaa. Välillä lelupalkkaa käyttäessäni Sutturaa ei se maa kyllä kiinnostakaan sitten hetkeen.

Agilityssä ollaan käyty kerran viikkon ja voin sanoa, että siinä on kyllä niin Sutturan laji. Suttura nauttii aksasta todella todella paljon ja nyt tuntuu, että sen keskittyminenkin kentällä on lisääntynyt huomattavasti. Alkuun sillä välillä motivaatio rakoili ja hajut kiinnostivat sallittua enemmän, mutta nytten se on ymmärtänyt esteiden ja lelupalkan välisen asiayhteyden. Tänään käytiin vähän normaali treeniajan ulkopuolisella ajalla harjoittelemassa. Tehtiin kontaktin alastuloa, pussia, aita+putki kuviota- tarkoituksena irtoamisharjoittelu. Oikein mainiosti meni treenit. Tämän hetkiseksi suurimmaksi haasteeksi agilityn osalta sanoisin sen, että Suttura on erittäin huono palauttamaan leluja miulle. Se onkin nyt seuraava lähitulevaisuuden tavoitteemme agilityn osalta. Pitemmällä aikatähtäimellä keväältä toivon, että Sutturan into säilyisi, irtoamista ja estehakuisuutta saisi tulla lisää. Kevään/kesän koittaessa otamme sitten kepit työn alle.


Virkulle ei sitten kuulu kummempia, se on tainnut tällä harjoitteluosastolla jäädä ihan eläkkeelle... Se steriloitiin tammikuussa, leikkaus meni hyvin ja olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Virkku on huimasti rentounut muille koirille, enää ei tarvitse puhista ja päristä jokaiselle. Se on myös oma reipas itsensä ollut koko kevään, ihanaa ettei mitään valeraskauksia enää tarvitse kestää. Tuntuu, että leikkaus toi Virkkuun huumorintajua muutaman kilon lisää. Virkun ja Sutturan kanssa ollaan tänä keväänä pyritty myös juoksulenkkeilemään enempi. Virkku "vanhana tätinä" onkin saanut nykyisin juosta fleksissä, joten saa mennä enempi omaan tahtiinsa, välinä laamana perässä ja välillä revitellen Sutturan ja miun edessä.

Kuva: Sanni Virtanen