Yritetäänpä pitää tästä lähtien täällä agilitytreeneistä vähän päiväkirjaa.. Käytiin siis tänään agilityhallilla, pitkän agilitytauon jälkeen. Ensin Sutturalla oli juoksut ja sen jälkeen ohjatut treenit ja me suunnattiin joululomalle. Nyt kevätjaksoksi hommasin vapaatreenikortin hallille. Kevään suurimpina tavoitteina onkin höylätä loput esteet valmiiksi.
A ja keinu on alkutekijöissään
Renkaan ja muurin vahvistus (maksikorkeudella)
Kepit pitkänä
Tänään aloitettiinkin keinulla. Hallilta löytyy laskettava keinu, sillä tehtiin alimmalla tasolla muutamia toistoja. Kovin se on Sutturasta jännittävä, mutta vauhtia alkoi jo loppuakohden tulla. Toisena teimme keppejä toista kertaa pitkänä (12 kepillä). Ensin kokeilin siten, että laitoin 6+6 keppiä joiden välissä nami. Tämä ei toiminut, koska palkatessani Sutturaa kädestä namilla, se alkoikin odotella minua viimeisten keppien luona. Löin siis kepit yhteen ja laitoin namialustan keppien päähän odottelemaan. Hyvin meni toiseksi viimeiseen keppiin saakka josta Suttura hyppäsi välistä pois. Laitoinkin kahteen viimeisen keppiin ohjurit. Tällöin suoritus onnistui kerralla, jonka jälkeen irroittelinkin jo ohjurit toisista päistään. Myös näin onnistui, joten otin lopulta ohjurit kokonaan jo pois. Hienosti meni. Lopuksi tein radanpätkän jossa pyrkimys oli saada Sutski irtoamaan hypyille. Kolme hyppyä+putki, vauhtia oli tosi kivasti ja ensimmäistä kertaa yksi aidoista oli nostettuna 50 cm. Ensimmäisellä kerralla rima putosi, mutta uusintayrityksellä ei ollut mitään ongelmaa. Suttura myös irtosi putkelle jo ensimmäiseltä aidalta, joten onnistuin yrityksessäni saada vauhdikasta aitasarjaa :)
Ajatuksia heräsi myös mitä seuraavalla kerralla treenataan:
Keinu+rengas/muuri
Aidoilla jotain ohjauskuviota/pyörittelyä siten, että vauhti kuitenkin pysyisi. Tällä hetkellä yksittäiset aidat on Sutturan mielestä vähän plaah, joten niihin vauhtia.
Kevät on vierähtänyt huiman nopeasti eteenpäin. Sutturan kanssa on ollut taukua agilitystä, johtuen sen juoksuista. Viime viikolla mentiin pitkästä aikaa kentälle, oli vähän haasteita, johtuen ehkä tauosta, mutta myös ulkokentällä olosta missä ei olla oikeastaan koskaan aiemmin treenattu aksaa. Penturyhmäajat jäivät myös taakse ja aloitimme alkeisjatko ryhmässä.
Osallistuimme Sutturan kanssa Paimensukuisen lapinkoira ry.n katselmukseen ja Sutturan kanssa paremmin kuin ikinään uskalsin edes odottaa. Juniorinarttuja oli osallistumassa 31, joista viisi sijoitettiin loppukehään. Suttura oli yksi näistä viidestä. Oli kiva tavata pitkästä aikaa kasvattajaa, mutta lisäksi katselmukseen oli saapunut kolme siskosta. Kovin olivat kaikki reippaita ja kauniita koiranalkuja.
Somaksensuttura, Toskalintypykkä, Meekonmimmi ja Termiksentyär. Kuva Sanni Virtanen
Kuva: Sanni Virtanen
Suttura seisoo. Kuva: Sanni Virtanen
Kuva: Sanni Virtanen
Liikkeitä :) Kuva: Sanni Virtanen
Tuomarina oli Janika Wikstén
Nätti narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää ja runko. Saisi kulmautua edestä paremmin. Hyvät liikkeet. Hyvä turkki. Ihana leikkisä luonne. PUN.
Kävimme Sutturan kanssa myös virallisessa polvitarkastuksessa ja ne olivat ok. Lisäksi kuvautin selän epävirallisesti, eläinlääkärin mukaan Sutturalla on kaunis selkä. Lonkka ja kyynertuloksia kennelliitosta odotellessa.. Mutta nyt voimme huoletta agiliitää ja pitäisi luuston kestää menossa mukana :)
Eilen Sanni myös vähän videokuvaili tilannekatsausta meidän seuraamisesta. Asento on mielestäni ihan jees, alussa on kyllä löysyytä, täytyy kiinnittää siihen huomiota. Maahanmeno on mielestäni kanssa ihan hyvällä mallilla, vinosti se kyllä menee maahan, mutta en jaksa siitä harmistua koska se menee iloisesti ja nopeasti maahan. Tosin häivytettävää käsiavussa on vielä. Sutturalle on juoksujen jälkeen tullut aivan erilaista tokoiluintoakin ja motivaatiota. Kiva huomata, että sekin alkaa syttyä siitä. https://www.youtube.com/watch?v=z8iDYXIqxg0 https://www.youtube.com/watch?v=VvjaJKYYCOo
Ollaan nyt keväällä pyritty tokoilemaan viikoittain, edistyminen näkyy heti kun vaan vähänkin viitsii treenata. Keskittymiskykyä ulos tokoiluun tarvitaan kyllä vielä rutkasti lisää, mutta hiljaa hyvä tulee.
Tässä pieni seuraamispätkä eiliseltä, asento on ihan mielestäni hyvä. Ainakin edistystä viime kertaiseen videointiin oli huomattavissa. Nyt vielä sitten kestoa ja motivaatiota lisää Sutturalle näihin toksuttelu hommiinkin. Tokoillessa suurin ongelmamme lienee tuo ihana maa, jota on niin kiva haistella, kuopsuttaa ja etsiä sieltä syötävää. Paikallaolo on oikeastaan ainoa "liike" minkä Suttura suorittaaa niin, että herkeämättä katselee minua (toki palkkausväli on vaihteleva lyhyestä- todella lyhyeen). Ongelmana tokoillessa on miulle myös se, etten osaa oikein käyttää siinä lelua hyödykseni. Lelu kyllä motivoisi Sutukkaa, mutta minkäs teet, kun mie en osaa. Välillä lelupalkkaa käyttäessäni Sutturaa ei se maa kyllä kiinnostakaan sitten hetkeen.
Agilityssä ollaan käyty kerran viikkon ja voin sanoa, että siinä on kyllä niin Sutturan laji. Suttura nauttii aksasta todella todella paljon ja nyt tuntuu, että sen keskittyminenkin kentällä on lisääntynyt huomattavasti. Alkuun sillä välillä motivaatio rakoili ja hajut kiinnostivat sallittua enemmän, mutta nytten se on ymmärtänyt esteiden ja lelupalkan välisen asiayhteyden. Tänään käytiin vähän normaali treeniajan ulkopuolisella ajalla harjoittelemassa. Tehtiin kontaktin alastuloa, pussia, aita+putki kuviota- tarkoituksena irtoamisharjoittelu. Oikein mainiosti meni treenit. Tämän hetkiseksi suurimmaksi haasteeksi agilityn osalta sanoisin sen, että Suttura on erittäin huono palauttamaan leluja miulle. Se onkin nyt seuraava lähitulevaisuuden tavoitteemme agilityn osalta. Pitemmällä aikatähtäimellä keväältä toivon, että Sutturan into säilyisi, irtoamista ja estehakuisuutta saisi tulla lisää. Kevään/kesän koittaessa otamme sitten kepit työn alle.
Virkulle ei sitten kuulu kummempia, se on tainnut tällä harjoitteluosastolla jäädä ihan eläkkeelle... Se steriloitiin tammikuussa, leikkaus meni hyvin ja olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Virkku on huimasti rentounut muille koirille, enää ei tarvitse puhista ja päristä jokaiselle. Se on myös oma reipas itsensä ollut koko kevään, ihanaa ettei mitään valeraskauksia enää tarvitse kestää. Tuntuu, että leikkaus toi Virkkuun huumorintajua muutaman kilon lisää. Virkun ja Sutturan kanssa ollaan tänä keväänä pyritty myös juoksulenkkeilemään enempi. Virkku "vanhana tätinä" onkin saanut nykyisin juosta fleksissä, joten saa mennä enempi omaan tahtiinsa, välinä laamana perässä ja välillä revitellen Sutturan ja miun edessä.
Kuva: Sanni Virtanen
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Agilitya, agilitya!
Eilen oli Sutturan pentuagilityn toinen kerta. Ensimmäisellä kerralla tehtiin putkea ja targettiharjoituksia. Kotitehtäväksemme saimmekin targetin harjoittelua. Ensimmäisellä kerralla Sutturaa selkeästi jänskäsi hieman halliympäristö, ruohomattokin oli hirvittävän kiinnostava. Kuitenkin putkiharjoitukset menivät oikein mallikkaasti ja siinä jännitys ei selvästikään häirinnyt yhtään.
Tässä youtube-pätkää targettiharjoituksistamme viime viikolta:
Eilen sitten agilityssä tehtiin uudestaan kertauksena noita edellämainittuja ja lisäksi aloiteltiin kierron opetusta. Putkea tehtiin jo hieman mutkalla, ilman mitään ongelmia. Targettiharjoituksiin saatiin ohjeistukseksi hitsata Sutturan moodia vähän lelulla vauhdikkaammaksi. Herkut kun ei ole noin annettuna mikään upein juttu, niin aika mateluahan tuo targetille meno on.. Kiertoharjoitukset meni sitten miusta ihan superhyvin! Suttura tajusi heti ensimmäisestä kerrasta homman juonen. Eilen ei halliympäristökään selkeästi niin häirinnyt. Nyt lähinnä harmittaa, että aksailua on vain kerran viikkoon!
Muista kuulumisista sitten, että Sutturalla on nyt aivan järkyttävä mörköikä, kaikki on niin jännää ja haukkumisen arvoista, varsinkin hämärän tultua. Ollaan tavattu uusia koiria, Sannin ja koirien kanssa käytiin Haltialassa leikkimässä- nyt myös tavattiin ihanainen Ansa. Lisäksi Suttura on saanut tutustua kaverini kahteen koiraan. Käytiin hänen kanssaan myös ensimmäistä kertaa koirapuistoilemassa. Pitkään oltiin ihan keskenään siellä, sitten sinne saapui iso bourdeauxindoggi, oli muuten ensimmäinen koira jota Suttura vähän jänskäsi! Silti kaiken jännityksen keskellä piti seurailla sitä kaveria viiden- kymmenen metrin päässä ja haukkua kimittää :D
Sutturan ja Lulun välit on menneet jännittäväksi (siis kissan). Suttura käy murisemassa Lululle välillä ja tuntuu, että Lulu jää oikein tahallaan johonkin oikein sängyn reunalle, jotta Suttura varmasti kiinnostuu siitä. Ja lopulta kun Suttura saapuu paikalle, voi Lulu murista ja vähän sähistäkin, jos ei sana käy niin räppäisee Sutturaa selkään.. Melkein tuntuu, että on niiden jotain kahden välistä leikkiäkin... Lulu ei ole ikinään ennen edes nukkunut sängynreunoilla vaan aina keskellä sänkyä...
perjantai 14. syyskuuta 2012
Paljon on taas ehtinyt tapahtua. Virkun kanssa agilityssä käynti on tuottanut jo nyt muutamassa kerrassa aivan mahtavaa tulosta. Virkkuun on tullut vauhtia ja se irtoaa miusta todella hyvin. Harmi vaan, että tämä meidän agility jää nyt taas sitten IHAH:lla tauolle, kun aloitamme Sutturan kanssa talvella pentuagilityn ja miulla ei yksinkertaisesti riitä aika käydä niin monissa harjoituksissa (plus hallimaksut on aika suolaisen hintaisia..).
Suttura on touhunnut sitten vähän enemmän Virkun nököttäessä valeraskaana jossain nurkassa. Sen kanssa käytiin taas pentukurssilla, viime kerta meni hieman plörinäksi. Alkuun Sutturaa ei olisi kiinnostanut mikään muu kuin maa ja sieltä syötävät kaikki asiat. Ohjaajalta saatiinkin vinkiksi käyttää ulkona vastaehdollistamista, jolloin naksuttelen aina sen ottaessa kontaktia minuun. Loppuajasta sujuikin jo hieman paremmin, en sitten tiedä saiko Suttura tarpeekseen haistelusta, maan kaivamisesta, oksien ja heinien syömisestä vai mitä tapahtui :D Kotonakin ollaan vähän ruvettu harjoittelemaan tokojuttuja, nyt seuraaminen onnistuu jo parin metrin matkalla. Lisäksi miulla on sellainen kutina, että paikallaolo ei tule olemaan Sutturan ongelma, kuten se on Virkun kanssa. Olen nyt alusta lähtien naksutellut aina vaihtelevia määriä tietystä asennosta ja palkkaillut. Ja aina asento päättyy vapautukseen, hyvältä näyttää!
Suttura on ollut myös "aktiivinen" koiratreffailija, sunnuntaina käytiin pitkällä lenkillä bordercollie Pepin kanssa. Tälle kaksikolle leikit maistui taattuun tapaan. Joskin aika paljon Suttura keskittyi myös niihin uusiin maisemiin, eikä vain Pepissä roikkumiseen. Tavattiin myös suomenlapinkoira Reima, Sutturalla ja Reimalla oli hirmu kivaa Viikin pelloilla juostessa. Reiman omistaja Sanni ottikin kaksikosta muutamia kuvia, jotka löytyvät täältä: http://sanni.1g.fi/kuvat/Reima/Reima+ja+Suttura+Viikiss%C3%A4/
Virkkukin on jossain määrin alkanut lämmetä Sutturalle, tässä video äskeiseltä lenkiltä
torstai 23. elokuuta 2012
Harrastuksia
Eilen oli Sutturan kanssa PLS:n pääkaupunkiseudun aluekerhon pentukurssin ensimmäinen kerta, joka oli luentotyyppinen teoriaosuus. Hauskaa nähdä ja päästä seuraamaan saman rotuisten ja ikäisten koirien kehittymistä pentukurssilla. Teoriakerrasta jäi itselleni hyvä mieli, motivaatio Sutturankin kanssa touhuamiseen taas kasvoi. Nyt alkaa olla sen verran hyvin rauhoittumiset, hoitotoimenpiteet yms. hanskassa, että voisi olla tokotemppuilujen vuoro. Samaisessa paikassa olisi myös kolmen kerran tokokurssi, jossa vetäjinä toimivat Korrit. Nyt mietinkin, että pitäisiköhän miun mennä ja osallistua Virkun kanssa kurssille. Se olisi hauskaa saada ensimmäistä kertaa jotain palautetta meidän puskatokoiluista.
Sutturalla oli viime viikonloppuna tassuvaivoja, nähtävästi jossain rymytessä oli loukannut toisen etutassunsa. Linkutti sitä suhteellisen paljon koko viikonlopun. Tiistaina ei sitten enää ontunut pehmeillä alustoilla ja nyt ei enää laisinkaan. Silti täytyy nyt ottaa hieman rauhallisesti, ettei kipeydy uudemman kerran. Jännitystä elämään toi myös Sutturan kulmahampaiden vaihtumiset, pari hammasta oli tiukasti paikoillaan vaikka uusi kasvoi jo viereen. Onneksi homma hoitui poronluilla ja possun nenillä :)
Virkun kanssa päästiin myös agilityseuraan! Pari kertaa ollaan nyt käyty harjoittelemassa. On ollut tosi mukavaa huomata, että joka viikko on mielestäni kehitystä tapahtunut. Aivan kuin Virkku pähkäilisi asioita kotosalla ja sitten kentälle ne onkin jo vähän tutumpaa kauraa :) Toiveissahan olisi, että jossain vaiheessa kunhan Suttura vielä kasvaa päästäisiin myös sen kanssa agilitykurssille :)
Loppuun vielä Suttura 20- viikkoa poseeraukset :)
Virkun poseerausta
Korvat löytyy!
torstai 9. elokuuta 2012
Onpas ollut pitkä tauko päivityksissä..
Suttura on kasvanut kovasti (ainakin nenä, korvat ja jalat :D), mutta samalla on jotain uuttakin opittu. Hihnakäyttäytyminen on selkeästi hieman parantunut ja sivulletulon idean Suttura oli hoksannut ihan temppujen opetuksen tauolla. Kynsien leikkuu on nykyisin helppoa kuin mikä, kaikki neljä jalkaa saa napsutella samalla kertaa. Sisäsiisteydessä on kyllä yhä tekemistä.. Viime lauantaina Suttu oli työkaverillani "yökylässä", kovasti oli mennyt leikit yksiin Peppi- bordercollien kanssa. Kuulemma olivat aikamoinen parivaljakko olleet, herkeämättä leikkineet. Ilahduttavaa oli kun tajusin, että Virkun valeraskauden pitäisi olla pahimmoilleen päällä, mutta Suttura on selkeästi tarjonnut Virkulle sellaista aktiviteettiä, ettei sellaista kunnon valeraskautta ole vieläkään näkynyt.
Sutturan kanssa käytiin myös Tuikku- mummon luona, Tuikku normaaliin tapaan meni aivan sekaisin pennusta :D
Hampaatkin otti ja vaihtui :)
Lisäksi ollaan käyty tutustumassa jo pariin kertaan suomenlapinkoira Hiskiin, valitettavasti kuvia ei ole parivaljakosta. Mutta hauskaa niilläkin on, Hiski on kova juoksuttamaan Sutturaa. Sutturaa vaan kovasti harmittaa, kun ei pysy perässä..
